JOSEFIINA VANNESLUOMA & MORTAL LEASE
Jazzlaulaja ja -säveltäjä Josefiina Vannesluoman debyyttisooloalbumi Mortal Lease–yhtyeensä kanssa oli vastikään Emma-palkintoehdokkaana. Yhtyeen nimenä ja lyriikoiden lähteenä toimii Edith Whartonin runosarja, ja sävellyksissä tunnelmat vaihtelevat hurmiollisista purkauksista hillittyyn eleganssiin.
Mikael Myrskog, piano
Nathan Franci, kontrabasso
Ville Luukkonen, rummut
Sampo Kasurinen, puhaltimet
--------------------------------------------
video josefiinan ja mortal leasen keikalta 6.11. joensuu
--------------------------------------------
Vannesluoman melodioissa piili kuin tulevaisuuden koodia
Jyri Ojala
Konsertit
Josefiina Vannesluoma & Mortal Lease
Joensuun Pakkahuoneella 6.11.2024
Totutuimpien konventioiden haastaminen on usein kuin sisäänkirjoitettua jazzmusiikissa – perinnejatsin pastissit ovat toki asia erikseen.
Edellä mainitun suhteen onnistui laulaja Josefiina Vannesluoma ja hänen Mortal Lease yhtyeensä usein kiitettävällä ja joskus jopa erinomaisella tavalla. Heidän aistillisen kamarimusiikillinen jazzinsa soi paikoin ihailtavan ennustamattomin äänin.
Erityisesti Vannesluoman melodiikka kulki omanlaisia polkujaan. En hetkeen muista kuulleeni yhtä tuoreenlaista sävelkieltä.
Sen seurauksena innostuin jopa seuraavaan ajatusleikkiin: ennennäkemättömän (ennenkuulumattoman) kehittyneelle tekoälylle annettaisiin tehtäväksi säveltää taiteellisesti korkeatasoista mutta samaan aikaan mahdollisimman kaukaa lajityypin kolutuimmat konventiot kiertävää vokaalijazzia… Väitän, että juuri tästä hetkestä tarkastellen olisi Vannesluoman musiikissa piillyt paljossa hyvää mallinnettavaa, opittavaa, koneen käytettäväksi – siis ikään kuin tulevaisuuden koodia pureskeltavaksi.
Kontrastia ja sitäkin inhimillisempää tarttumapintaa löytyi paitsi intiiminoloisesta musisoinnista myös lyriikasta. Josefiina Vannesluoma & Mortal Lease -konsertti kun liki kokonaisuudessaan rakentui Edith Whartonin runojen ympärille. Viime vuosidadan alussa syntyneet tekstit kertoivat rakastumisesta ja rakkaudesta mukavan monitahoisesti. Huuman ja hekuman ohella käsiteltiin muitakin tuntemuksia.
Wharton, joka ainakin Suomessa tunnetaan parhaiten Viattomuuden aika -romaanista sekä siihen perustuvasta samannimisestä elokuvasta, tarjoili teksteillään myös dramaturgista vipua. Whartonin runot kuin luonnostaan tukivat konsertin draamallista kaarta, joka oli paitsi musiikillisesti kiinnostava myös esteettisesti sopusuhtainen.
Ihan rikkumaton ei kokonaisuus kuitenkaan ollut vaan kaksi viimeistä ohjelmanumeroa (jotka eivät sisälly myöskään Mortal Lease -albumiin) vaikuttivat jopa liian irrallisilta muuten niin tiheätunnelmaisessa ja sinänsä samanhenkisten sävellysten ennestäänkin pitkähkössä konsertissa.
Hieman myös huolestuin encorena kuullun uutuuden sävelistöstä, josta ei enää löytynyt samaa raikkautta ja omintakeisuutta kuin Mortal Lease -materiaalista. Tosin aiemman englannin sijaan nyt mentiin kotoisella suomella – on ymmärrettävää, että kieli voi tuoda erilaista kulmaa säveltäjäminään.
Yhtä kaikki pianon Mikael Myrskog, puupuhaltimien Sampo Kasurinen, kontrabasson Joonas Tuuri ja rumpujen Ville Luukkonen täydensivät hienosti Vannesluoman musiikillisesti kunniakasta Wharton-visiota. Ilmava soitto sopi mainiosti runokielen enigmaattisen olemuksen kylkeen.
Konsertti oli osa yhtyeen Suomen Jazzliiton kiertuetta.
