ILOSAARI JAZZ
Marjo Leinonen ja Jukka Perko:
Billie Holiday
Pidättelemättömien tulkintojen ja traagisen elämän esikuva, ikoninen jazzsolisti Billie Holiday (1915–1959) saa Joensuun syksyssä arvoisensa kunnianosoituksen. Legendaarisen laulajan kappaleita tulkitsevat bluesin ja rockin kuningatar Marjo Leinonen (laulu) yhdessä Jukka Perkon (saksofoni) Seppo Kantosen (piano), Eero Sepän (basso) ja Tuomas Timosen (rummut) kanssa.
Kuin ilmetty Lady Day
Konsertit: Marjo Leinosen ja Jukka Perkon perjantainen konsertti oli huikea ja kokemisen arvoinen.
Joensuun Kerubin salissa 25.9.2020
Tämä kannatti kokea!
Pop-, blues- ja rock-tyylisten kappaleiden tulkitsijana tunnettu Marjo Leinonen osoittautui mestariksi myös jazzmusiikin parissa. Leinosen eläytyminen legendaarisen Lady Dayn, siis laulaja Billie Holidayn tuotannon ytimeen oli jotakin selittelyt tyystin sivuuttavaa. Ei sieltä suusta tarvinnut tulla kuin pari säveltä tai paremminkin äännettä, niin jo oli kuulijana myyty, suorastaan talutushihnassa. Au-uuu, sitä vaan tahtoi ulvoa suruisaa mutta silti toivoa antavaa bluesia Holidayn ja Leinosen hengessä.
Toki Leinosen genrepujottelu ja siirtymä tutusta tyylistä kohti vieraampaa oli suoraviivaisempaa kuin alkuun ajatteli. Pohjaahan jazzlaulaja Holidayn musiikki perustavanlaatuisesti nimenomaan bluesiin. Holidayn hahmossa on myös jotain niin rouheaa, ettei sen tulkiksi oikein sovi mikään silotellun virtuoosinen, puhdasoppinen elovenajazztyttö. Pitää olla hieman ballseja, mikäli aikoo uskottavasti Holidayn saappaisiin heittäytyä. Silti – ja tämä on kummallista – sana imitaatio käynyt konsertin aikana juuri mielessä. Leinonen on ilmeisen vangitseva ihan itsenään.
Ja tosiaan sitä uskottavuutta Leinosen toimista löytyi. Kaikki mahdollinen fraseerauksesta elekieleen oli yhtäältä leikittelevää, toisaalta järjettömän pikkutarkkaa työtä – tai sitten kaikki vain solahti uomaansa hämmästyttävän luonnollisesti. Ihan sama, kunhan lopputulos on nyt koetun kaltainen.
Esitystiedoissa saksofonisti Jukka Perkon nimi oli nostettu Leinosen rinnalle (kukaties markkinoinnin takia). Kuitenkaan Perkon rooli ei ollut oikeastaan sen solistisempi kuin muidenkaan yhtyeen muusikoiden.
Perkon ohella tähtihetkiä kuultiin myös rumpujen Tuomas Timosen ja basson Eero Tikan suunnilta. Puhumattakaan koskettimien Seppo Kantosesta, jonka näkemyksellinen sovitustyö sai haukkomaan henkeä useaan kertaan keikan aikana. Ja silloin kun musiikki niin vaati, osasi Kantonen pysyä yksinkertaisessa ja olennaisessa: Don’t explain oli ensimmäisen setin vavahduttavimpia hetkiä, jälkimmäisessä taas ylsi Strange fruit juuri sellaiseen veret seisauttavaan tehoon, mihin jo lyriikan puolesta pitää päätyä.
Perko myös osuvasti huomautti, kuinka valitettavan ajankohtaiset laulun sanat ovat edelleen Black Lives Matter -liikehdinnän Yhdysvalloissa.
Selittelyt sikseen. Huikea konsertti.
Jyri Ojala / 1.10.2020 Karjalainen
